Sopimusvuori

 

Genevieve Kivekäs

Tulin Ranskasta Suomeen noin 6 vuotta sitten ja muu perheeni jäi sinne. Heti ymmärsin että elämäni täällä olisi haasteellista.

Ensin oli pakko oppia tämä erilainen ja outo suomen kieli, jos halusin saada sosiaalisen elämän ja tehdä Suomesta minun uusi kotimaani. Pääsin työvoimatoimiston kautta suomenkielen kurssille, ensin alkeiskurssille ja tämän jälkeen jatkokurssille, joka antoi minulle mahdollisuuden valmistua lähihoitajaksi kahden vuoden opiskelun jälkeen.

Todistus kädessä hain töitä ja sain paikan Sopimusvuoresta maaliskuussa 2014. Se ei ollut helppoa joka päivä, mutta luonteeltani olen positiivinen enkä anna periksi. Päivä päivältä olen tutustunut työkavereihin paremmin ja antanut heille mahdollisuuden tutustua minuun sekä vahvuuksiini ja heikkouksiini. Tiedän että muutamille oli ja on joskus vieläkin vaikeata hyväksyä minua työryhmän jäseneksi. Olen kuitenkin saanut myös hyviä työkavereita, jotka ovat tukeneet ja auttaneet minua sopeutumaan sekä töihin että suomalaiseen kulttuuriin.

Asukkaidemme kanssa minulla on hyvä suhde ja mielestäni he pitävät minusta sekä minun tavastani hoitaa ja auttaa heitä. Oli todella menestys minulle pärjätä ensimmäisen oman asukkaani kanssa, joka ei pitänyt maahanmuuttajista  ja   "lähetti minut helvettiin" päivittäin. Kärsivällisyys ja huumori ovat olleet minun ratkaisuni. Muistan puurojuhlapäivän, jolloin valmistauduimme jouluun laulamalla yhdessä omaisten kanssa. Asukas lauloi minun kanssani käsi kädessä.

Vuorovaikutukseni työssä on jo parantunut ja luotan enemmän itseeni, vaikka muutamat omaiset pitävät parempana keskustella suomalaisten työtekijöiden kanssa. Vastata ja puhua puhelimeen on vielä epävarmaa minulle, koska ääni ei ole kirkas: lääkärin, fysioterapeutin sekä apteekin kanssa kaikki sujuu, mutta kun soittaja puhuu murretta tai tosi nopeasti pyydän heitä puhumaan selkeästi ja hitaasti.

Joskus kun menen kotiin, ajattelen miten ihanaa olisi elämäni Ranskassa perheeni  lähellä, mutta lapseni ovat aikuisia, heillä on nyt omat perheensa ja pääasia on heidän onnellisuutensa. Vanhempani ovat jo vanhoja ja heidän terveytensä heikentyy nopeasti, mutta siskoni asuu lähellä ja minä vierailen heidän luonaan vuosittain. Skype on hyvä avustaja pitääkseni yhteyttä kaikkien kanssa. Jos tulee vaikea ja kiireellinen tilanne uskon, että saisin mahdollisuuden ottaa lomaa ja lähteä sinne.

Mielestäni  on hyvä, että ulkomaalaiset työntekijät sopeutuvat Suomeen, suomalaisille ja heidän kultturille, mutta olisiko hyvä myös että suomalaiset yrittäisivät tietää enemmän toisilta ja heidän kultturistansa? Tulevaisuudessa tulee todennaköisesti ulkomaalaisia asukkaiksi  hoitokoteihin  demenoituessaan ja tällöin he muistavat  heidän nuoruutensa, kotimaansa ja käyttävät heidän äidinkieltään. Ehkä voin eräänä päivänä puhua ranskaa asukkaan  tai omaisten kanssa?

Tänään olen ylittänyt monia haasteita ja ottanut askeleita eteenpäin. Tunnen itseni vahvemmaksi  ja olen valmis kohtaamaan uusia haasteita.

Kiitän Sopimusvuorta, ystäviä ja miestäni, jotka tukevat, auttavat ja rakastavat minua uudessa suomalaisen naisen elämässäni.

Sopimusvuori_Facebookissa