Sopimusvuori

 

Sini-Satu Kuninkala                        

                                         vaahtera-web-muoto

 

”Omakuvan hyväksyminen on itsen hyväksymisen vertauskuva” Miina Savolainen

Mistä projekti alkaa ja mihin se vie. Ajatus omasta valokuvausprojektista alkoi itää mielessä jo vuonna 2008, kun meihin vaahteralaisiin teki tuolloin valtavan vaikutuksen Miina Savolaisen valokuvanäyttely Maailman Ihanin tyttö. Tuolloin muodostui käsite voimauttavasta valokuvasta. Vaahterassa ei henkilökunnalla ole varsinaista koulutusta voimauttavan valokuvan käyttämisestä työvälineenä, joten projektimme toimi vain soveltuvin osin ”voimauttavana”. Tosin henkilökunnasta osa on käynyt Sopimusvuoren omat valokuvauskoulutuspäivät, mikä lisäsi innostusta kuvaamiseen.

Samoja elementtejä kuin voimauttavassa valokuvauksessa löytyi myös meidän projektistamme ryhtyessämme ajatuksesta toimintaan. Mielestäni keskeisimpiä teemoja Vaahteran projektissa olivatkin osallisuus, näkyväksi tuleminen ja maailman hahmottaminen kameran läpi.

Osallisuus

Alkuvuodesta 2015 saimme vihdoinkin sen tärkeimmän, mitä olimme Vaahteran joulupukilta vuosia toivoneet eli kunnon kameran. Kamera, joka ei roiku vain ohjaajan kaulassa, vaan kamera, jolla kaikki saavat kuvata. Projektille mietittiin yhteistä teemaa, mutta sellaista ei kukaan keksinyt. Jälkeenpäin oli kuitenkin nähtävissä selkeä teema vahvana kuvissa: Kevään herääminen. Kevään kasvu, nuorten kasvu, muutos.

Prosessi kertoi vaiheesta, jota elimme, jota kuvitimme. Miljööt, missä kuvausreissuja tehtäisiin, herättivät innostusta: kuvausympäristöksi haluttiin Näsilinnaa, Koskikeskusta, metsää ja rantaa. Kävelylle lähteminen räntäsateessa sai mielekkyyttä, kun mukana kulki kamera.

Näkyväksi tuleminen

Nykypäivä on selfieiden ja somen viitoittama, suhde kuvaan ja kuvattavana olemiseen on muuttunut. Kaikilla on puhelimessa kamerat, kuvaaminen on arkipäivää, kuva on näytettävissä koko maailmalle samalla sekunnilla. Tämä ei pienennä ulkonäköpaineita - nuorten aikuisten huoli siitä näkyykö tämä mielen sairaus päällepäin on koskettavaa.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla nähdyksi, hyväksytyksi. Kamera auttaa nuorta tässä kasvuprosessissa aikuisuuteen. Jokainen ryhmässä sai tulla toisen kuvaamaksi haluamallaan tavalla ja itselleen mieluisassa paikassa, jos itse halusi.

Maailman hahmottaminen kameran läpi

Kaikki eivät olleet valmiita kuvattavaksi. Tätä toivetta myös kunnioitettiin. Oli kuitenkin prosessin kulkiessa hienoa huomata, että jotkut nuorista innostuivat kuvien ottamisesta. Se, kuinka maailman ympärillään näkee, mihin asioihin kukakin kiinnittää huomion, kertoi kuvaajasta paljon. Muutamilla nuorilla oli tarkka näkemys millaisen kuvan he haluavat ottaa, muu yhteisö auttoivat visioiden toteuttamisessa.

Sanat ja Kuvat

Osa valokuvista siirrettiin lakan ja kopioinnin avulla vanerilevyille. Näin kuvista tuli peilikuvia, erilaisia kuvia. Hauska tekniikka!

Viimeisessä ryhmässä sanoitettiin kuvia. Jokainen sai sanoittaa mitä tahansa kuvista, ei välttämättä omakuvia tai itsensä ottamia kuvia. Tekstit vaihtelivat otsikoista proosarunouteen. Näin saimme kuviin vielä näkökulmaa ja ulottuvuutta.

Näyttely

Puolivuotisen projektin päätteeksi laitoimme kuvat seinälle ja kutsuimme ylpeinä muut sopimusvuorelaiset ihailemaan tuotoksiamme ja nauttimaan tarjoilusta. Lopuksi lainaan vielä Miina Savolaista:
”Tärkein ja viimeinen peili voimauttavan kuvausprosessin rakentamista hyväksyvän katseen kokemuksista on lopulta nuoren oma hyväksyvä katse. Kuvausprosessi saa nuoren katsomaan itseään uusin silmin osoittamalla, että hänen olemassaolonsa on merkityksellistä ja tuo muille iloa.”

 

Sopimusvuori_Facebookissa