Sopimusvuori

 

Tarja Mieskolainen

                                                     lintuviidan-blogiin

Koti metaforana sisältää suojan, lämmön, läheisyyden ja perustarpeiden tyydyttämisen. Kodin merkitys perustuu sen tuttuuteen, emotionaaliseen turvaan ja toiminnalliseen vapauteen. Tiedämme, että muistin heiketessä vanhus selviytyy arjesta rutiinien avulla tutussa ympäristössä.

Vanhuksen hoitoympäristö koostuu fyysisestä, psykososiaalisesta ja symbolisesta hoitoympäristöstä.
Fyysiseen hoitoympäristöön kuuluvat keskeisesti tilat, laitteet, sisustus ja näiden aikaansaama tunnelma. Tunnelmaan vaikuttavat myös valaistus, lämpötila ja äänet. Fyysiseen hoitoympäristöön sisältyy vielä esteettisyys, johon luetaan mm. värit, harmonia ja taide sekä erilaiset esineet ja symbolit. Esteettisesti kaunis ympäristö kunnioittaa vanhusta.

Värit vaikuttavat ihmiseen fysiologisesti sekä aktivoivat fysiologisia puolustusmekanismeja. Värien parantavaa vaikutusta on hyödynnetty hoitotyössä. Esimerkiksi oranssi tuo tilaan energiaa ja lämpöä. Keltainen pieninä annoksina piristää, luo elämänmyönteisyyttä. Vihreä luo tilaan rauhallisuutta, tasapainoa ja turvallisuutta. Sininen väri puolestaan tuo viileyttä, selkiyttää, luo etäisyyttä. Valkoinen väri luo tyhjyyttä ja lohduttomuutta, mutta kirkkaiden värien kanssa yhdessä selkiyttää ja kirkastaa tilaa.

Visuaalinen ympäristö on siis paljon syvempi kokemus kuin pelkkä olettamus. Esimerkiksi ympäristössä, jossa näemme valoa ja sen heijastumista, aktivoituvat aivomme ja reagoimme esimerkiksi huolestumalla, mikä puolestaan johtaa vireystasomme kasvuun. Värit ovat olemassa valon ansiosta. On tärkeää ymmärtää värien voima ja niiden käyttäytyminen eri valaistuksissa. Luonnollisin valon välittäjä on aurinko, se luo elämää.

Multisensorinen toiminta pitää mielen virkeänä

Vanhus hahmottaa hoitoympäristöä aistiensa avulla. Näkö- ja kuuloaisti ovat tärkeitä aisteja vanhukselle. Tuntoaisti on kuitenkin vanhuksen tärkein aisti ja säilyy ihmisellä pisimpään myös kuoleman lähestyessä. Vanhus aistii hoitoympäristöään kaikkien aistien välityksellä ja tämä tuleekin huomioida hoitoympäristöä suunniteltaessa. Hollannissa on kehitetty noin 20 vuotta sitten ns. Snoezelen menetelmä, jossa vanhuksen toimintakyvyn tukemiseen käytetään terapeuttista ja virikkeellistä ympäristöä. Sen perusajatuksena on vaikuttaa useaan aistiin samanaikaisesti tarjoten ympäristö, johon on miellyttävä ja helppo tulla, jossa vanhus voi katsella, kuulla, kosketella, haistaa, maistaa …

Hoitoympäristön erilaiset esteettisyyden kokemukset avaavat vanhuksen aisteja, avartavat tietoisuutta ja rikastuttavat tunne-elämää. Kauneus, taide antaa mahdollisuuden yhteisiin kokemuksiin ja yhteenkuuluvuuden tuntemiseen; se tuo elämään arvokkuutta ja lohtua. Taide voi toimia siltana vanhusten ja henkilökunnan välillä.

Psykososiaalinen hoitoympäristö muodostuu kannustavasta, toimintakykyä tukevasta ja erilaisuutta kunnioittavasta ilmapiiristä. Vanhusta kannustetaan osallistumaan erilaiseen toimintaan. Vanhuksen hoitoympäristön esteettömyyttä ja turvallisuutta voidaan parantaa myös erilaisilla apuvälineillä, geronteknologialla (mm. turvarannekkeet) sekä muistutus- ja valvontajärjestelmillä.

Symbolisella hoitoympäristöllä tarkoitetaan kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja, ihmisen toimintaa ohjaavia säädöksiä, käsityksiä ja rooleja. Tämä tarkoittaa mm. että vanhuksille tulee tarjota kaikki mahdollisuudet oman elämäntavan näkymiseen hoitoympäristössä. Jos vanhuksen elämä ei tarjoa virikkeitä, ajatukset alkavat kulkea kehää eikä uusia ajatuksia synny.


Mikä sitten tekee hoitoympäristöstä viihtyisän?

Olennaista on, että hoitoympäristö ei poikkea liikaa siitä, mihin vanhus on aiemmin tottunut. Vanhusten itsensä kertomana viihtyisän hoitoympäristön ominaisuuksia ovat:

  •  pieni hoitoyksikkö, jossa on yksityisyyttä riittävästi
  •  on turvallista
  •  lyhyet välimatkat jotta asukkaat voivat osallistua toimintaan
  •  on mahdollisuus tavata läheisiä
  •  samankuntoiset elävät samassa tilassa
  •  hoitohenkilökunta on empaattista ja suhtautuvat asukkaaseen arvokkaasti
  •  henkilökunta ei ole liian holhoavaa ja tungettelevaa
  •  ilmapiiri on välitön ja sisältää huumoria

Kauniit, siistit ja kodinomaiset tilat luovat asukkaille mahdollisuuksia itseilmaisulle ja itsehallintaan. Pienetkin asiat vaikuttavat positiivisesti: verhot, kukat, tekstiilit, musiikki, värit, valot ja äänet.
Samat elementit luovat myös viihtyisän työympäristön.


Tietoa aiheesta:


Kiiski Anu. 2011. Hoitoympäristön esteettisyyden parantava voima – potilaan näkökulma. Opinnäytetyö. Hoitotyön ko. Saimaan AMK.
Immonen,Kurki,Mutka 2010, Muistihäiriöisen potilaan hoitoympäristön turvallisuus osastohoidossa. Mikkelin AMK.
Katri Passi, Marika Viitala, 2011 Hoitoympäristö vanhuksen hyvinvoinnin tukena. Opinnäytetyö. Hoitotyön ko. Seinäjoen AMK.
Sufuca-projekti. Vanhusten toimintakyvyn tukeminen taidolla ja laadulla. 2010. Oulaisten ammattiopisto/Sosiaali-ja terveyslan yksikkö.
Päivämaria Seppänen. 2006. Hyvää oloa vanhainkotiin arjen pienillä kulttuuriteoilla. Jyväskylän yliopisto.Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

 

 

Sopimusvuori_Facebookissa