Sopimusvuori

 

kuvin ja sanoin Anja

kaarisilta.blogi.net

Syksy eteni vauhdilla jouluun. Ruskan kauneus vaihtui valkoiseen vaippaan. Taas näitä parin viikon kestäviä talvijaksoja mihin saamme tottua näillä leveysasteilla. Miinuksilta plussille ja maan värit vaihtelivat talvisesta syksyiseksi ja taas talveksi.

Loppukesän aikana kävimme Haiharan kartanon Luona -näyttelyssä, josta tykkäsi tai sitten ei. Kuuluin niihin jälkimmäisiin, kullakin on makunsa ja mielentilansa. Kartanon miljöö sen sijaan kiehtoo aina, vanhoine rakennuksineen rehevän iäkkään puuston keskellä. Näyttelyt ovat vaihtuvia, keskittyen kartanoon ja talliin. Suosittelen tarttumaan tilaisuuksiin aina kun sinne tie vie, sillä ovat maksuttomiakin.

Ruskaretkemme ajoittui syyskuun lopulle. Näsinkalliolla komeilee Näsinlinna eli Milavidaksikin kutsuttu. Sen sisältä löytyi parikin näyttelyä: Ihanat Pokat eli silmälasinäyttely lasien kesksimisestä tähän aikaan asti muoti-ilmiöineen. Ja Von Nottbeck-suvun vaiheet. He ovat asuneet kyseisessä linnassa aikoinaan 1800-1900-luvun vaiheilla. Milavidaan heidät oli palautettu nukkien ja kalusteiden muodossa, kaikkien silmien iloksi tutkailtaviksi. Onhan se osa Tampereen historiaa.

Marraskuun alun kylmää pakenimme sisätiloihin Vapriikkiin. Siellä sitä riittää näyttelyjä vähintään vuorokauden joka tunnille. Tähän ei yksi vierailu riitä, mielenkiintoista tutkittavaa riittää jokaiselle ikäluokalle. Se on todella hyvä museo. Kahvilakin löytyy jossa voi tankata jos jano tai nälkä yllättää.

Elettiin marraskuun hämärää aikaa. Ehdittiin sitä Kädentaitomessuillakin käydä! Siellä sitä nähtävää riittikin kymmenille tuhansille silmille. Kyllä suomalaisilla mielikuvitusta ja ideoita riittää, ihailtava piirre jonka useimmiten suljemme ujosti sisällemme. Kiertely messuilla toi mieleeni sen, ettei suomalaisten tarvitsisi muista maista haalia tavaroita kun ihan itse pystyisimme tekemään suurimman osan. Olemme taitava upea mutta ujo kansa.

Sopimusvuorelle kiitos uudenlaisesta sirkuskokemuksesta. Tarkoitan siis Sorin sirkuksen jouluesitystä. Automatiikan kehityksen myötä on sirkuskin ottanut käyttöön kulisseiksi elävät valokuviot – visualisointi oli kaunista ja taiturit ihailtavia. Tarinakin sopi kaiken ikäisille. 

Vuosi on mennyt loppuaan kohti ja vauhtia on riittänyt. Kiitän kaikkia jotka ovat olleet mukana elämyksissäni ja ne mahdollisiksi tehneitä tahoja.

Sopimusvuori